Rahapuu

(Crassula ovata)

Rahapuu on maksaruohokasvien heimoon kuuluva kasvi. Rahapuu on mehikasvi, sillä se varastoi vettä lehtiinsä. Rahapuu on helppohoitoinen ja suosittu huonekasvina. Se vaatii paljon valoa ja vähän vettä. Sen suomalainen lempinimi on ”paratiisipuu”.

Rahapuun on tumman- tai harmaanvihreät lehdet ovat 30-90 mm pitkiä ja 18-40 mm leveitä, usein punertavia reunoistaan, soikeita, paksuja ja pinnaltaan vahamaisia. Ne kasvavat paksusta vihreästä tai vihreän ruskehtavasta varresta, jossa on vanhemmiten ruskeita poikkiraitoja. Lehdet varastoivat muiden mehikasvien tavoin vettä, minkä ansiosta rahapuu kestää hyvin kuivuutta. Rahapuut kasvavat hitaasti, mutta voivat suotuisissa olosuhteissa kasvaa 1-3 metrin korkuisiksi, huonekasveina ne harvoin yltävät metriä korkeammaksi. Alimmat lehdet kuivuvat ja putoavat pois puun kasvaessa. Kukkii vain harvoin ja vanhempana, ja huonekasvina ollessaan se edellyttää että kasvi on ollut talven viileässä (12–15 °C) ja kuivassa lepoajan. Kukkiessaan kasvattaa pienet valkoiset tai punertavanvalkoiset kukat.

Laji on kotoisin Etelä-Afrikasta. Kotiseuduillaan rahapuu kasvaa kuivilla savanneilla, hiekkaperäisessä maassa. Talviaikaan se kukkii.

Rahapuut ovat, niin kuin monet mehikasvit, CAM-kasveja, jotka liiallisen haihtumisen estämiseksi pitävät ilmarakonsa kiinni päivällä. Yöllä ilmaraot avautuvat, jolloin kasvi ottaa sisään hiilidioksidia ja varastoi sen vakuoliin omenahapoksi, josta jälleen päivällä vapautuu hiilidioksidi yhteyttämistä varten. Hiilidioksidimäärä, jonka kasvi pystyy varastoimaan vakuoliin, on kuitenkin suhteellisen pieni. Tästä syystä CAM-kasvien yhteyttämisen määrä jää melko vähäiseksi.

Rahapuu menestyy kevyellä kastelulla ja multa voi kuivahtaa kastelujen välillä. Rahapuuta voi lisätä lehtipistokkaasta. Lehden voi istuttaa suoraan multaan, josta se lähtee juurtumaan ja kasvattaa uusia latvoja.

Saniainen – Green Lady

(Nephrolepsis)

Green Lady kuuluu saniaisten sukuun jossa on noin 30 eri lajia Nephrolepidaceae perheessä.

Osa suvun saniaisista on yleisesti huonekasveina. Nephrolepis exaltata ja Nephrolepis obliterata on mm. hyviä sisäilmaa puhdistavia kasveja.

Osa Nephrolepsis lajikkeista voi myös osoittautua hyväksi antibakteerisien aineiden lähteeksi.

Green Lady pitää tasaisesta kosteudesta, mutta kestää kevyttä kuivumista ilman, että kasvi suuremmin kärsii.

Kasvi ei myöskään tiputa jo kuivuneita lehtiä kuten monet muut saniaiset ja onkin varsin helppohoitoinen sanainen.

Anopinkieli

(Sansevieria)

Anopinkieli on noin 70 lajia käsittävä ruskuskasveihin kuuluva kasviheimo vanhan mantereen trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta.

Anopinkielten habitus vaihtelee ruohovartisista kuivakkokasveista monivuotisiin pensasmaisiin mehikasveihin. Monivuotisten lajien ainavihannat lehdet ovat kieli- tai miekkamaisia, 20 senttimetristä 3 metriin pitkiä. Kasvi muodostaa lehtikimppuja maavarrestaan tai maanpäälisistä rönsyistään. Vihertävät-valkoiset kukat kasvavat yksinkertaisen tai haarautuneen 40–90 cm korkean tertun päähän. Hedelmä on punainen tai oranssi marja.

Suku on nimetty Raimondo di Sangron (1710–1771), Italian San Severon prinssin kunniaksi. Italian paikannimen erilaisten kirjoitusasujen vuoksi suvun tieteellisestä nimestä käytetään yleisesti myös muotoja ”Sanseveria” ja ”Sanseviera”.

Afrikassa lehdistä tuotetaan kuitua. Joitakin lajeja, kuten Sansevieria ehrenbergiitä, käytetään perinteisessä ensiavussa siteenä lajien mahlan antiseptisten ominaisuusksien vuoksi.

Monet lajit ovat yleisiä huonekasveja lauhkeilla alueilla. Myydyin laji on isoanopinkieli useine lajikkeineen. Kasvu on verrattain hidasta ja kasvi voi kasvaa useita vuosia. Korkeaksi kasvavilla lajeilla on jäykät, pystyt miekkamaiset lehdet. Lyhyemmät lajit muodostavat lehtiruusukkeita. Huonekasveina anopinkielet viihtyvät parhaiten lämmössä ja kirkkaassa valossa, mutta sietävät myös varjoa.

Kultaköynnös

(Epipremnum aureum)

Kultaköynnös on maailmalla hyvin yleisesti käytetty köynnöstävä huonekasvi. Kasvi kasvaa luontaisena Kaakkois-Aasian ja Uuden-Guinean trooppisissa metsissä.

Kultaköynnös on noin 20-metrinen ainavihreä liaani, jolla on jopa 4 cm:n paksuinen varsi. Luonnossa kultaköynnös on kookas ja liuskottunut köynnös, joka nuoruuden ajan viettää aluskasvillisuudessa ja sieltä pyrkii kiipeilemään parempiin valo-olosuhteisiin puun latvustoon. Lehtihankoihin muodostuu ilmajuuria, joiden avulla kasvi kiinnittyy puunrunkoon ja oksiin tai saatavilla olevaan alustaan.

Nuoressa kasvissa on pienet herttamaiset lehdet, mutta vanhat lehdet ovat jopa metrin pituisia ja 45 cm leveitä. Luonnossa vanhimmat lehdet ovat liuskottuneet ja jälleen enemmän pitkulaisia. Lehtien yläpinnalla erottaa hyvin pientä laikkua ja alapuolella erottaa hyvällä valolla heikkoa helmeilyä. Huonekasvioloissa kasvi harvoin kasvattaa suuria tai täysikasvuisia lehtiä. Huonekasvina nuoret lehdet ovat puikeloita ja vanhemmat lehdet herttamaisia.

Kasvi kukkii vehkakasveille tyypillisesti kookkaalla suojuslehdellä varustetulla tähkämäisellä kukinnolla.

Kasvia on helppo lisätä kasvullisesti muutaman lehden mittaisesta latva- tai varsipistokkaasta. Latvapistokas lähtee nopeammin kasvuun, sillä siinä on jo valmiiksi muodostunut latvasilmu uuteen kasvuun. Uudet juuret lähtevät kasvamaan kultaköynnöksen ilmajuurista, juurruttaminen onnistuu parhaiten ja nopeiten vedessä muutaman viikon sisällä. Hyvä video pistokkaiden ottamisesta löytyy täältä.

Kultaköynnös on kokonaan myrkyllinen ja vaikuttava aine kasvissa on saponiinit. Kasvin rikkoutuneista osista tuleva neste on lievästi myrkyllinen ja saattaa aiheuttaa tilapäistä ärsytystä iholla ja limakalvoilla, kuten silmissä ja suussa. Kasvinesteelle altistunut alue on syytä huuhdella kunnolla. Jos oireet jatkuvat pitempään, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.

Kultaköynnös on hyvin kestävä huonekasvi, joten se on hyvin suosittu erilaisissa julkisissa tiloissa. Kasvia näkee yleisesti joko seinälle kiipeilemään asetettuna, tai vapaana riippuen esimerkiksi amppelissa. Jos haluaa mahdollisimman näyttävän kultaköynnöksen, pitää ottaa mallia kasvin luontaisesta kasvutavasta. Kasvin tukeminen sammalpaaluun tai muuhun orgaanista ainetta sisältävään tukeen saa kultaköynnöksen kasvamaan paremmin ja tuuheammin, koska kasvin ei tarvitse etsiä tukea.

Huonekasvina suositaan nimenomaan kirjavalehtisiä lajikkeita, joita on saatu jalostuksella. ’Marble queen’ on miltei valkoinen mutta osittain vihreä. ’Neon’ on voimakkaan vaaleanvihreä ilman laikkuja.

Jättipeikonlehti

(Monstera deliciosa)

Jättipeikonlehti on huonekasvina suosittu peikonlehtiin kuuluva suurikokoinen kasvi. Kasvi on kotoisin trooppisista sademetsistä Etelä-Meksikosta Panamaan sijaitsevalta alueelta.

Luonnonoloissa siihen tulee kukkimisen jälkeen hedelmiä, jotka aluksi ovat myrkyllisiä, mutta kypsyttyään vuoden ne ovat syömäkelpoisia. Sisällä se kukkii harvoin.

Jättipeikonlehteä kasvatetaan kahta lajiketta, tummanvihreälehtistä pikkupeikonlehteä (’Borsigiana’) ja kirjavalehtistä ’Variegataa’.

Peikonlehti ei kuki juuri koskaan kotioloissa. Jos kasvi kukkii, kellanvihreästä kukasta kehittyy lopulta hedelmä, joka vuoden kypsyttyään on syötäväksi kelpaava. Hedelmä kasvaa noin 30 cm pitkäksi, ja tuoksuu banaanilta, mangolta ja ananakselta.

Peikonlehti menestyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa. Kasvi sopeutuu myös varsin varjoisaan paikkaan, missä sen kasvu hidastuu. Suureksi kasvettuaan peikonlehti tarvitsee tukea. Varresta kasvavia pitkiä ilmajuuria ei katkaista, vaan ne ohjataan multaan.

Peikonlehti tarvitsee tasaista kosteutta, kesällä vettä tarvitaan enemmän kuin talvella. Se menestyy hyvin normaalissa huoneenlämmössä, mutta viihtyy myös hieman viileämmässä. Kasvia lannoitetaan viikon tai parin välein. Multa vaihdetaan vuosittain. Isolle yksilölle voi myös vaihtaa vain pintamullan.

Peikonlehti on helppo lisättävä. Varsi– ja latvapistokkaat juurtuvat keväällä ja kesällä suoraan kosteaan multaan pistettyinä, kun mullan alle osuu vähintään yksi ilmajuuri. Mullassa ilmajuuret muuttuvat tavallisiksi juuriksi. Vanhat yksilöt kasvattavat myös sivuversoja, jotka voidaan irrottaa omaan ruukkuunsa.