Nukkatyräkki

(Euphorbia leuconeura)

Nukkatyräkki on tyräkkeihin kuuluva kasvi.

Nukkatyräkillä on viisikulmainen, halkaisijaltaan noin kolmesenttinen runko, jonka särmät ovat ruskeat. Runko kasvaa metrinkin pituiseksi, alaosa on puumainen. Kasvi haaroittuu rungostaan vanhempana. Lehdet ovat sirot, kohollaan olevat, tummanvihreät.

Täysikasvuinen lehti on noin seitsemän senttimetriä leveä ja noin 22 senttiä pitkä. Lehtivarren pituus on noin 10 senttimetriä. Uudet lehdet muodostuvat varren yläpäähän rungon kasvaessa pituutta ja vanhat lehdet kuihtuvat alta pois.

Nukkatyräkki kukkii pienin mitättömän näköisin valkoisin kukin. Muodostuvat hedelmät aukeavat äkisti ja kasvin siemenet lennähtävät parinkin metrin päähän. Nukkatyräkki kukkii vasta, kun se on kasvanut noin 40 senttimetriä korkeaksi. Kasvin rungosta erittyy valkoista maitiaisnestettä, jos esimerkiksi irrottaa lehden. Maitiasneste on ärsyttävää ja voi aiheuttaa pahoja ihoreaktioita. Itsestään kuihtuneiden lehtien jättämät arvet rungossa ovat ruskeat.

Erikoisesta siementämistavastaan johtuen nukkatyräkkiä kutsutaan myös lempinimillä ”paha poika”, ”tuhma poika”, ”merimiehen syrjähyppy” ja ”seksipalmu”. Nukkatyräkki muistuttaa hyvin paljon lähisukulaistaan särmätyräkkiä (Euphorbia lophogóna).

Nukkatyräkki on helppohoitoinen, se viihtyy valossa, mutta ei siedä suoraa auringonpaistetta. Se tarvitsee enemmän kastelua kuin esimerkiksi kaktukset, talvella kastelu on niukempaa. Sitä lannoitetaan niukasti vain kasvukaudella. Täysin palvelleet lehdet putoavat itsekseen pois. Jos nukkatyräkki kärsii kuivuudesta, lehdet alkavat roikkua. Kastelun jälkeen lehdet kohoavat normaaliasentoon. Mehikasvina nukkatyräkki kestää jonkin verran kuivuutta lehdistön vahingoittumatta.

Nukkatyräkin siemen on pieni, tumma ja itää multaan pistettynä helposti. Ensin putkahtaa mullasta kaksi kynnenkokoista lehteä ja tulitikunmittainen varsi. Istutus on pidettävä kosteana, aluslautasella kannattaa pitää koko ajan vettä. Nukkatyräkki on aluksi hyvin hidaskasvuinen, ruohovartinen ja kuivahtaa helposti. Juuret ovat hennot eikä juuripaakkua juurikaan muodostu, joten siirto isompaan ruukkuun kannattaa tehdä vasta, kun kasvilla on mittaa noin 20 senttiä. Nuori taimi kannattaa tukea. Kuluu reilusti toista vuotta, ennen kuin nukkatyräkki on kasvanut niin, että varren alaosan puumainen osuus erottuu selvästi ja varsi paksuntuu.

Kilpipiilea

(Pilea peperomioides)

Piileat on nokkoskasvien heimoon kuuluva suku. Osalla lajeista versot riippuvat ja kasvavat alaspäin. Osa lajeista on muodoltaan mätästäviä.

Piileat ovat lähtöisin trooppiselta vyöhykkeeltä ympäri maailmaa. Kasvit viihtyvät puolivarjossa. Vettä kasvit tarvitsevat paljon kaikkina vuoden aikoina.

Piileoita käytetään huonekasveina. Lisääminen onnistuu pistokkaista. Kasvia voi myös jakaa keväällä tehtävän mullan vaihdon yhteydessä.

Silkkimaija

(Calathea orbifolia)

Maijat (Calathea) on marantakasvisuku (heimo Marantaceae), johon heimon lajeista runsaat puolet, noin 300 lajia, kuuluu.^[1] Ne ovat tunnettuja huonekasveja.^[2]

Maijojen levinneisyysalue käsittää Keski– ja Etelä-Amerikan sekä Länsi-Intian saariston.

Maijat ovat ainavihantia monivuotiskasveja. Lehdet ovat pitkäruotisia ja enimmäkseen pystykasvuisia. Lehtilapa on kookas ja usein kauniisti vihreän, valkoisen, vaaleanpunaisen, purppuran ja punaisenruskean eri sävyjen kirjavoima. Alapinnat ovat tavallisesti punertavat. Kukat ovat harvoin näyttäviä, sijaitsevat lyhyissä ja tiheissä tähkissä, limittäisten suojuslehtien suojassa, jotka voivat olla valkoisia tai eri tavoin värillisiä.

Alokasia Polly

(Alocasia)

Alokasiat ovat vehkakasveja (heimo Araceae), joiden muutamia lajeja käytetään huonekasveina.

Alokasia Polly on elegantti kasvi, jolla on erittäin kauniit tummanvihreät lehdet ja vaaleat lehtiruodit. Suhteellisen kompakti. Saattaa toisinaan kukkia. Viihtyy hieman kosteassa kasvualustassa valoisalla paikalla. Vältä suoraa auringonpaistetta.

 

Kodinonni

(Soleirolia soleirolii)

Kodinonni on pieni, monivuotinen nokkoskasvi, joka on kotoisin Välimeren läntisiltä saarilta – Baleaareilta, Korsikalta ja Sardinialta. Se kasvaa myös vakiintuneena karkulaisena ainakin Ranskassa, Britteinsaarilla, Belgiassa ja Alankomaissa. Suomessa se on suosittu huonekasvi.

Kodinonni kasvaa enintään 5 cm:n korkuiseksi ja 30 cm:n levyiseksi, ja sen kasvutapa on lamoava. Langanohuet varret ovat karvaiset ja nivelistä juurehtivat. Lehdet ovat 2–6 mm leveät, kolmisuoniset ja lähes pyöreät tai munuaisen muotoiset. Vaatimattomat, yksineuvoiset kukat ovat vihreät tai valkoiset (joskus myös punertavat) ja puhkeavat yksittäin lehtihankoihin touko–elokuussa.

Multa pidetään jatkuvasti kosteana. Keväällä ja kesällä kasvia lannoitetaan kahden viikon välein miedolla nestemäisellä huonekasvilannoitteella. Kodinonnea voi leikata saksilla sen pitämiseksi aisoissa. Lisääminen onnistuu täysikasvuisen kasvin juuripaakkuja jakamalla.

Unelma

(Asparagus setaceus)

Unelma on yleinen huonekasvi, joka on sukua ruokaparsalle (Asparagus officinalis). Unelmaa käytetään viherkasvina sekä leikkovihreänä kimpuissa.

Kasvi muistuttaa jonkin verran saniaista hienoine sulkamaisine lehdistöineen, joka oikeasti koostuu suuresta määrästä ohuita lehtiruoteja.

Viileässä vietetyn lepoajan jälkeen unelma voi kukkia ja tuottaa punaisia, puolukan kokoisia marjoja.

Rönsylilja

(Chlorophytum)

Rönsyliljat on runsaslajinen kasvisuku parsakasvien heimossa. Sukuun kuuluu yli 100 lajia.

Eräät rönsyliljalajit, erityisesti kirjorönsylilja (Chlorophytum comosum) ja viherrönsylilja (Chlorophytum capense), ovat yleisiä huonekasveja.

Ne kasvattavat pitkistä, kapeista, vihreistä ja joskus juovikkaista lehdistä muodostuvan ruusukkeen. Niiden kukat ovat valkoisia ja tähdenmuotoisia.

Rönsylilja lisääntyy suvuttomasti kukintoperiin kehittyvistä rönsytaimista.

Traakkipuu

(Dracaena)

Traakkipuut eli lohikäärmepuut (Dracaena) ovat noin 40 puu- ja pensasmaista lajia sisältävä kasvisuku. Se kuuluu APG III -luokittelun mukaan parsakasvien (Asparagaceae) heimon alaheimoon Nolinoideae. Palmujen ja liljojen tapaan traakit ovat yksisirkkaisiakasveja.

Suvun tieteellinen nimi Dracaena on johdettu muinaiskreikkalaisesta naispuolista lohikäärmettä tarkoittavasta sanasta δράκαινα – drakaina. Suurin osa lajeista on kotoisin Afrikasta, muutama eteläisestä Aasiasta ja yksi trooppisesta Keski-Amerikasta. Osa suvun lajeista on suosittuja huonekasveja. Suvun Pleomele lajit luetaan nykyään yleisesti traakkeihin kuuluviksi.

Teneriffan saarella kasvaa traakkipuu jonka korkeus on 23,5 metriä ja ympärysmitta 14 metriä.

Jukkapalmu

(Yucca elephantipes)

Jukkapalmu on eteläamerikkalainen nahkealehtinen kasvi, jota käytetään paljon huonekasvina.

Luonnossa jukkapalmu voi kasvaa kymmenmetriseksi. Paksu ja haarautuva runko muistuttaa tyveltä norsun jalkaa. Lehdet ovat kiiltävän tai sinivihreitä ja kasvavat 50–100 cm pitkiksi ja 6–7 cm leveiksi. Kellomaiset kukat ovat tähkämäisenä, suurena huiskilona. Väriltään ne ovat valkoisia tai kermanvalkoisia.

Jukkapalmu on alun perin kotoisin Meksikosta. Jukkapalmua viljellään maisemakasvina sekä sisätiloissa ja terasseilla ruukkukasvina. Kasvin ravitsevia ja hyvänmakuisia kukkia käytetään salaateissa ja muissa ruoissa. Maya-intiaanien kansanperinteessä kukista haudutetulla teellä on lääkinnällisiä vaikutuksia. Jukkapalmun kukka on El Salvadorin kansalliskukka.

Palmuvehka

(Zamioculcas zamiifolia)

Palmuvehka on tansanialainen huonekasvina käytetty vehkakasvi, joka tunnetaan myös nimillä tikapuukukka, leidipalmu, palmusaniainen ja zamia. Palmuvehka on huonekasvina uusi.

Sitä pidetään helppohoitoisena huonekasvina. Varjoa, kuivuutta ja kuumuutta kestävänä se soveltuu myös kuivailmaiseen kerrostalohuoneistoon. Kasvi voi pärjätä kuukaudenkin ilman kastelua.

Kasvi on myrkyllinen, mutta aiheuttaa lähinnä paikallisia ärsytysoireita. Palmuvehkalla on pystyasennossa kasvavat, erittäin tanakat ja kookkaat lehdet, joissa on pareittain kasvavat puikeat, jäykät lehdykät. Kasvia voidaan lisätä jakamalla juurakkoa.